Alkusyksyn auringonpaiste pujottelee tiensä puiden lomasta maahan. Malla riisuu turkistakin pois
päältään, jättäen sen roikkumaan oksasta. Nuori nainen, melkein tyttö vielä, laskee kätensä puun
eteen maata vasten ja ponnistaa. Keskenkasvuisen hoikat jalat heilahtavat ylös ja Malla jää seisomaan
tärisevien käsiensä varaan, jalkojen nojatessa puunrunkoa vasten. Pellavapaita valuu housuista ja
pehmeän nukkainen vatsa ja rintakehä paljastuvat paidan alta. Aamun kirpeys ei saa Mallaa
palelemaan, kun keskittyminen on käsissä ja tasapainon pitämisessä.
Kuullessaan ylimääräisen rasahduksen tytön huomio herpaantuu. Malla katsoo hiukset maata viistäen
ympärilleen ja varovasti tiputtautuu käsilläseisonnasta polviensa varaan. Tyttö kiskoo paidan takaisin
housujen sisään ja murisee hiljaa, hakien katseellaan häirikköä. Läheinen pensas rapisee.
Hämmentynyt peuranvasa nostaa päänsä, katsoo ihmissutta silmät suurina ja loikkii sitten tiehensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti