epilogi/prologi

"-ja siksi hän heitti minut tänne loukkoon", nainen lopetti tarinansa nojaillessaan paksun puuoven kalteri-ikkunaa vasten.
Vartija oli ymmällään. "Eikö hänen korkeutensa kuuntele sinua? Hän on sentään siskosi", vartija kysyi ja kohotti kypärää haroakseen hiuksiaan.
"Hän ei ole sentyyppinen ihminen, joka kuuntelisi ketään päätettyään mielipiteensä", nainen huokaisi.
"Hänellä olisi ollut puoli vuotta aikaa pyörtää päätöksensä, mutta täällä minä olen."
Vartija oven paremmalla puolella raapi leukaansa mietteliäänä. "Entä se.. mies? Olisitko todella antautunut hänelle?" vartija käänsi katseensa takaisin vangin puoleen.
"Ehkä. Kyllä ..en tiedä. Se olisi ollut valtakunnalle parasta, mutta rakas sisareni tulkitsi hänen kuninkaallisen päänahkansa pelastamisen yrityksen petturuudeksi", nainen vastasi ja jatkoi: "En edes tiedä, onko se kapinallinen vallananastaja hengissä."
"Voisin tarkistaa asian, jos haluatte."
"Mm."
"Miten vain tiedätte parhaaksi."
"Jos viitsit", vanki katsoi hetken vartijaansa silmiin ja käänsi katseensa pois. Nainen ei itsekään ollut varma, tahtoiko tietää vieraasta jätistä mitään. Vartija katseli naista jonkin aikaa vaiti, kunnes epämiellyttävä hiljaisuus katkesi miehen asennonvaihtoon.
"Minä tulen pian takaisin."
"Kiitos."
Vartija lähti silmukkapaita kalisten astelemaan kivikäytävää toisaalle, jättäen naiselle soihdun seinälle valaisemaan ankeaa vankilaa.

m1

Majda istui majatalon sängyllä risti-istunnassa. Hänen edessään oli ohuella puulevyllä mustepullo ja paperia. Ote sulkakynästä tottumattoman sormien välissä oli tiukka, kun Majda kastoi kynänkärjen musteeseen, ravisti kevyesti ja alkoi piirtämään kirjaimia paperille. Sulka todellakin enemmän piirsi kuin kirjoitti, ihan vain harjoituksen puutteesta johtuen. Hitaasti, mutta päättäväisesti nainen sai asiansa sanottua ja päätti kirjeensä allekirjoitukseen. Kellertävällä paperilla oli muutamia ylimääräisiä musteläikkiä. Parannusta sekin aiempaan.

Hän jätti kirjeen kuivumaan sängylle, nousi ylös ja vilkaisi ympärilleen vaatimattomassa huoneessa. Olkapäät nousivat ja laskivat vähäeleisesti ja Majda asteli ulos yläeteiseen, lukiten oven huolella jäljessään.