1

Cyril ja Gail huusivat toisilleen äänekkäästi. Pitkin lattiaa oli särkyneitä esineitä, niin lasia kuin vähemmän todennäköisemmin särkyviä materiaaleja. Kuten seinällä roikkunut koristemiekka. Pahin myrsky on jo ehtinyt laantua, kaksi pitkää miestä eivät enää jaksa kuin rähistä toisilleen. Kaikki oli alkanut pienestä, kuin aina ennenkin. Cyril oli huomauttanut väärällä äänensävyllä punapään itsekkäästä tavasta saada aina viimeinen sana mihin asiaan tahansa, tässä tapauksessa miesten yhteiseksi tarkoitetun uhrin viimeistelystä. Kyseinen ihminen oli tällä kertaa sievä, nuorehko naisihminen, jonka maallinen vaellus päättyi kahden vanhan vampyyrin kartanon parketille. Nyt kuiviin imetty ruumis makasi silmät lasittuneina lähellä riiteleviä miehiä, eikä enää nähnyt Cyrilin tiukkaa käännöstä kannoillaan ja karkaamista Gailin terävän pilkan alta toiseen päähän taloa.